What nurtures me, destroys me.

Ajatteleppa sitä

2008-07-24T14:16:00+03:00

On helppoa olla samaa mieltä. On helppoa olla mieletön.

Vaan enemmän löytää kun poikkeaa tieltä
ja oikaisee läpi metsikön.

Miten ajattelen jos en ajattele toisin. Mihin häkkiin lensinkään.

Miten ajattelen jos en ajattele toisin. Ajattelenko ensinkään.

On helppoa mennä joukon mukaan. On helppoa mennä minne vaan.

Vaan kysyä sopii oppiiko kukaan
siellä ajattelemaan.

Sydänkohtauksia

2008-07-21T19:12:00+03:00

Luulin jo käsitelleeni tämän asian, mutta se tyttö ei jätä mua rauhaan, se kerta toisensa jälkeen tekee musta hermoraunion läsnäolollaan. Mä olen vain murto-osa itsestäni ja mun koko maailma järkkyy kun kävelet ohitseni. Jos vain voisin, mä huutaisin sun nimeä, huutaisin niin kauan kunnes kuulet ja tulet mun luo. Mä kertoisin mitä sä teet mulle ja pyytäisin jäämään, kerrankin jäämään. Ei sittenkään. Mä pyytäisin sua menemään niin kauas etten susta koskaan enään kuulisi. Sanoisin, älä tule takaisin, äläkä koskaan anna mun nähdä sua enään, koska tiedän ettet koskaan olisi vain mun. Kun kohtaan viimein sen päivän, että sä et enään tee mulle, niin kuin myrsky tekee merellä, mä olen täysi ja voin viimein hengähtää. Ennen sitä sä kummittelet mun ajatuksieni pahimpana kirouksena. Mene pois mä pyydän.

Mä en ole tämä ihminen, joka ei pysty keräämään itseään. Mä en ole näin heikko. En suostu tuntemaan näin. Lopeta. Lopeta.

Sä olet mun elämäni suurin mysteeri, jota haluaisin ymmärtää. Haluaisin tutkia sua. Päästä sun pään sisään ja etsiä vastauksia.

Miksi en voi olla se, jolle avaat sun sydämen, jonka päästät lähelle?

Miksi et jätä mua rauhaan?

Misery

2008-07-10T20:48:00+03:00

Oh They said you were lovely
But all I see is ugly
I saw you fall down
And not get up again
I saw you fall down
Saw you fall down my friend

You should have fallen
Should have fallen with me
Cause you know baby
How I love company

Ei otsikkoa

2008-07-07T20:53:00+03:00

I have promised I have sworn/ I have simply decided/ to never again feel this way/ put my name on it, sealed, kept it safe/ still without any regret, thought or shame/ I take it all back, forget all that pain/ because there is no way I could hate you/ when I love you this way/

Met my breaking point and survived it

2008-06-11T17:32:00+03:00

Sunnuntai yö n. klo. 04, Ruoholahdessa jossain, pitkän kävelymatkan jälkeen lysähdän jollekkin sillalle ja lasken kasvot käsien varaan, en jaksa enää. On jollain surullisella tavalla niin kaunista, vesi näyttää katulamppujen valossa niin tummalta ja kutsuvalta, ei ketään missään. Tunnen kuinka minusta katoaa joku voima, joka pitää kasassa, jäljellä enää tyhjä epätoivoista itkua itkevä kasa, joka ei halua enää nousta. Tuijotan vettä, itken ja mietin kuinka vapauttavaa se olisikaan, vain hypätä veden syliin. Niin helppoa. Silmät tuntuu niin tyhjiltä, vain täynnä itkua, joka ei kuitenkaan auta. En osaa sanoa kuinka kauan siinä olin, ajantaju katosi jossain vaiheessa. Olin niin väsynyt, fyysisesti ja henkisesti, halusin vain nukahtaa ja levätä. Kävin pitkästä aikaa pohjalla, mutta pääsin ylös. Nyt on keskiviikko ja tunnen jo toivon kipinää. Maanantaista en muista mitään, tiistaina hyvä ystävä tuli käymään ja murruin heti kun piti alkaa puhumaan, mutta puhuminen auttoi. Tiistaina voimat oli täysin lopussa, en ollut syönyt moneen päivään, koska en vain jaksanut tehdä mitään, eikä rahaakaan ollut. Tänään heräsin hyvissä ajoin ja nousin jopa sängystä, kävin suihkussa ja kaupassa ostamassa maitoa. Tein myös työhakemuksia, soitin äidille ja isälle, suunnittelin. Suunnittelemaan kun pystyy, on jo pitkällä. Olen pirteämpi ja tunnen, että kaikki järjestyy vaikka en ole vielä täysin oma itseni. Tiedän ja toivon, että pystyn taas olemaan iloinen ja puhelias itseni. Tarvitsen vain vielä vähän aikaa.

Remember who you are

2008-01-24T22:04:00+02:00

Kuka mä oikeastaan olen? En enää muista. Tiesen sen varsin hyvin vielä pari kuukautta sitten, nyt olen hukassa. Mä olen valehdellut itselleni ja kaikille muillekkin, en ole mitä luulin ja väitin. Sekaisin ja hukassa. Ihastuin suhun heti kun näin sut ekan kerran, tajuan sen nyt. Pidän susta kokoajan enemmän. Tiedän, että pidät musta myös, koska olet sanonut sen monta kertaa, joka kerta olen kavahtanut, koska pelkään miten ne sanat vaikuttaa muhun. En tahdo tuntea näin, koska se hämmentää mua ja tekee musta valehtelijan, kaksinaamaisen ja takinkääntäjän. Sä olet kaikkea sitä mitä en etsi naisessa, olet vastoin kaikkea sitä minkä puolesta taistelin, et ole se ihminen kenen kanssa itseni näin, et ole se tyttö kenet halusin tehdä onnelliseksi, sun edessäs tunnen itseni pieneksi, kun haluaisin olla isompi, sun kanssasi tunnen itseni heikoksi, kun mun pitäisi olla vahvempi, olen taas pieni tyttö, kun sä olet lähellä, annan sun viedä, vaikka mä tahtoisin viedä, teet musta ihmisen kuka en halua olla, kaivat musta esiin puolia joita en halunnut minussa enää koskaan nähdä, haluan olla taas minä, mutta en enää pysty siihen kun katsot mua silmiin. Tämä on kaikki sun syytäs.
Uskottelin itselleni, että ollaan vaan ystäviä, mutta sitten se tapahtui, enkä edes halunnut estää sitä. Kadun sitä enemmän kuin mitään muuta, mutta samalla hymy nousee mun huulille kun muistan mitä sanoit. "Sä tunnut tosi hyvälle".

Mä olen mennyttä naista, mutta taistelen vastaan vielä hetken.

Kovin hämmentävää

2008-01-09T22:36:00+02:00

Tänään kostui silmät. Pelästyin kuinka vahvasti reagoin, kun nykyinen pomoni kertoi minulle lopettavansa. Tunnen jopa jonkinasteista vetoa häntä kohtaan, mikä on hyvin pelottavaa, koska kyseessä on mies. Ulkonäkö ei ole ainoa syy, vaan se, kuinka hän pystyy luomaan uskomattoman rennon, hauskan ja kotoisan ilmapiirin työpaikalle, missä jokainen meistä viettää 90% ajastamme. Lainaan hänen sanojaan: "Me ollaan yhtä helvetin perhettä, tunnen teidät kohta paremmin kun mun vaimoni!" Parempaa pomoa ei voisi toivoa. Kuvittele pomo, jolle voit jutella kuin parhaalle kaverille, mutta se ei vähennä hänen uskottavuuttaan. Pomo, joka luottaa suhun täydellisesti, antaa vastuuta ja saa sut tuntemaan itsesi päteväksi ja osaksi tiimiä. Joka päivä pomo saa mulle täydellisen onnistumisen tunteen. Kerran pomo sanoi mulle ennen keikkaa jotain mikä jäi mieleen: "En epäile yhtään etteikö se menisi täydellisesti, oot vaan oma ittes." Kyseessä oli tärkeä asiakas, jota jännitin, koska noilla keikoilla saa antaa kaikkensa, mutta pomon repliikin jälkeen tuntui, että pystyisin mihin vaan.Mun pomo on mulle enemmän kuin pomo. Taidan jopa kuvitella häntä jonkinlaisena isähahmona, oikeasta kun en ole kuullut hyvin pitkään aikaan. Hämmentävää, hämmentävää. Mulla on tapana kiintyä tietynlaisiin ihmisiin hyvin voimakkaasti, pomo on juuri sellainen.

AVOID AFFECTION

2008-01-09T00:14:00+02:00

Affection: "disposition or state of mind or body".

Tyttö, jota kerran rakastin, häntä ei enään ole. Ikävöin muistoa. Tajuan sen kun katson sua nyt.
Mitä teit sille upealle ihmiselle, joka sai mut haukkomaan henkeä? Sä olit täydellinen. Etsin susta sitä samaa kapinaa, ristiriitaista ja niin kiehtovaa ihmistä, mutta en löydä. Kiroan takinkääntäjät. Muistan sanoneeni: "Ei, älä koskaan muutu". Teit sen kuitenkin.

En ole kirjottanut liian pitkään aikaan, vaikka kirjotettavaa olis ollutkin. Joskus on vaan vaikeata saada sanoja ulos. Levi on ollut mulle suopea ja toisaalta niin raaka. Kirjoitan yksin pimeässä, enkä näe näppäimistöä. Viikon päästä saan ajokortin takaisin ja tuntuu, että pääsen takaisin oikeaan työrytmiin kiinni. Kolme viikkoa toimistohommissa on aivan liikaa! Aivan kuin en pääsisi antamaan kaikkea ja parastahan työssä on se, että töiden jälkeen tuntee tehneensä tosissaan töitä. Liian paljon törmään ennakkoluuloihin ja sovinismiin, itseänikin ärsyttää kuinka paljon kiinnitän näihin asioihin huomiota. Työkaverini (miehiä 99%) ovat kuitenkin alkaneet kunnioittamaan mua, mikä tuntuu mahtavalta. Naisena miesvaltaisessa työssä luottamus ja kunnioitus on ansaittava tekojen ja todistamisen kautta. Olen todistanut, että olen yhtä pätevä ja kykenevä työntekijä kuin kuka tahansa mies tässä firmassa. Pidän sitä saavutuksena. Olen myös tehnyt selväksi sen, että en suvaitse minkään asteen yleistämistä esim naisten heikkouden suhteen. Tässä työssä ei pärjää ilman voimaa ja sitä joutuu todistamaan joka päivä. Pärjään hienosti omin voimin kaikissa tilanteissa, on sitten kyse kelkan nostamisesta, sen käynnistämisestä jos jonkinmoisin avuin, kelkan kiskomisesta hangesta/ joesta/ jäistä tai huskyvaljakon pidettelemisestä. Joten en suostu siihen, että miehet jotka ovat yleistäen vahvempia kuin naiset, hoitavat "rankemmat" hommat. Olen yhtälailla vastuussa kaikista hommista mitä työpäivän aikana tulee eteen. Ja onneksi työkaverini ovat ymmärtäneet tämän, eivätkä kiirehdi nostamaan bensajerryä puolestani.

Rakastan tätä työtä!

Aamut on

2007-10-11T09:09:00+03:00

Ihania, kunnes tarvii lähtee töihin. Rakastan vaan istua sohvalla viltin alla, juoda kahvia ja kattoo telkkaria masi kainalossa. Onneks tänään on vaan viiden tunnin päivä, niin pääsen pian taas tähän samaan paikkaan, mistä en varmasti liiku mihinkään koko päivänä.

Kävin Levillä asti työhaastattelussa, mutta en turhaan, sillä sain vakkari töitä oppaana Lapin Safareilta. Olo on niin helpottunut, että kaikki stressi tuntuu purkautuvan väsymyksenä. Myöhästyin ensimmäisen kerran töistäkin eilen. En vaan herännyt. Odotan innolla sitä hetkeä kun joudun sanomaan nykyiselle työnantajalleni, että anteeks vaan, mutta en ajatellut tulla enään töihin. Se häiskä ei ole nimittäin mikään rennoin kaveri. MUTTA mulla on oikeus, koska oon vielä harjoittelija. Joka päivä tekee mieli sanoo itsensä irti, mutta jos vielä pari viikkoa kestäisin, niin ei tarttis kärvistellä rahattomana loppu kuukautta. Marraskuussa olisi lähtö Leville sitten edessä. Asun muiden oppaiden kanssa isossa hirsiökissä, mikä on työnantajan sanojen mukaan erittäin moderni ja nykyaikainen. Seelvä. Kävi mukavasti haastattelun suhteen, mut haastatteli toinen liikekumppani, joka kehui mut ensin maasta taivaisiin ja sanoi keskustelevansa toisen liikekumppanin kanssa ja ilmoittavansa viikon sisään mitä ovat päättäneet. No lähdin siitä luottavaisin mielin kohti Rovaniemeä ja kun olen nousemassa etelänjunaan soittaa toinen liikekumppani mulle ja kertoo, että juu kyllä me sut otetaan ihan koko talveksi! Jeah. Äiti oli taas oikeessa, kun vannotti, että kyllä ne sut ottaa. En jaksais odottaa edes kuukautta, vaan olisin jo vamis lähtemään. Tää kämppä, kaupunki ja työ ahdistaa jo niin paljon, että ei jaksais päivääkään. Ainoa asia mikä arveluttaa on se, että aloin juuri tapailemaan taas mun ehkä pitkäaikaisinta ihastustani ja sekös jää sitten tänne etelään. Toivon, että se ei täysin dumppaa mua kun lähden.

Ei otsikkoa

2007-09-30T23:50:00+03:00

What does your cunt taste like?

- Heaven.