But I fuckin do !

Joskus erehdyn luulemaan, että kun itkee oikein kunnolla niin se helpottaa. Ja sitten sitä vaan itkee ja itkee, eikä se lopu ollenkaan. Sitä itkee kaikki maailman asiat samalla kertaa. Niinku esim sodat ja sitä, että huomenna tarttee taas mennä töihin. Ja kaiken sen itkemisen jälkeen olo on ihan yhtä paska, ellei paskempi. Hyödytti.

Elämä olis mullakin tsiljoona kertaa helpompaa jos en miettis kaikkia asioita niin kauheesti. Mutta kun en pysty lopettaan sitä. Pyörittelen asioita ja esim jotain mitä joku on sanonu päässäni niin monia kertoja, että ne alkaa tuntuun ylitsepääsemättömän vaikeilta. Kun pystyiskin semmoseen FUCK IT asenteeseen, mut NOT ME.

Mun on tosi vaikee tajuta, että miksi kidutan itteeni sillä, että en anna itseni päästä asioista tai ihmisistä yli. En anna itseni päästää irti. Ei mitään logiikkaa, kun satutan siinä vaan itteeni. Miks MIKS ei vaan pystyis poistaan ihmistä pois muististaan?