Ah tänään sain ihan puskista vapaapäivän, en kuitenkaan valita. Oli ihan mukavaa käydä äitin ja Viltsen kanssa Vilman synttärilounaalla, vaikka se meinasikin osoittautua hyvin haasteelliseksi, sillä Tampereen keskustan ravintolat eivät tuntuneet kelpaavan äitille. Siispä lähdimme Kangasalalle Aryanaan (Afganistanilainen rafla), jonka äiti ja iskä on itseasiassa joskus omistaneet aikojen alussa. Syötiin aivan liian suolasta ja wannabe tulista ruokaa, jonka jäläkeen vetäsimme jälkkärit huiviin ja lähdimme päk tu tre. Jossain Kaukajärven ja Messukylän välimaastossa iskä soitti mulle ja ilmoitti, että huomenna pitäis ajella Orivedelle tapaamaan rakkaita sukulaisiani. "Siis tottakai tulen iskä, mut muistatko, että AI HÄV Ö JAAB." No ei siin sit muutakun vapaapäivänä särkkään vaihtaan iltavuoroo aamuvuoroks, että pääsen Orivedelle sukuloimaan. No siis itseasiassa on oikein mukava nähdä niitä ihmisiä, kunhan vaan angstaan herjalla. Esim Markusta, joka on mun pikkuserkku, ja jonka oon nähny viimeks varmaan 10 vuotta sitten ja oltii sentään ihan bestareita nulikoina. Sain kuitenkin ehkä parhaan synttärilahjan Markukselta joskus; katinkultaa ja sisiliskon :> No anyways, odotan innolla seuraavanlaisia kysymyksiä ja kommentteja: "No onkos sulhasehdokkaita näkynyt ?", "Ootpas sä muuttunut!", "Missä sun tukka on?", "Mikä sua vaivaa?", "Mitä oot tehny Veeralle?"

Ei siitä sen enempää silllä oih kun venailen viikonloppua ja Pridejä ! Toivon niin kovasti, että kaikki menee putkeen. En haluais murehtia mistään. Olla vaan ja vaan... pitää hauskaa.

Mä vaan edelleenkin ikävöin. En edes tiedä, että mitä mutta sen tiedän, että jotain mun elämästä vietiin pois. En tiedä kaipaanko ketään tiettyä, mutta silti, mun ikävällä on sun kasvot.