Ihania, kunnes tarvii lähtee töihin. Rakastan vaan istua sohvalla viltin alla, juoda kahvia ja kattoo telkkaria masi kainalossa. Onneks tänään on vaan viiden tunnin päivä, niin pääsen pian taas tähän samaan paikkaan, mistä en varmasti liiku mihinkään koko päivänä.

Kävin Levillä asti työhaastattelussa, mutta en turhaan, sillä sain vakkari töitä oppaana Lapin Safareilta. Olo on niin helpottunut, että kaikki stressi tuntuu purkautuvan väsymyksenä. Myöhästyin ensimmäisen kerran töistäkin eilen. En vaan herännyt. Odotan innolla sitä hetkeä kun joudun sanomaan nykyiselle työnantajalleni, että anteeks vaan, mutta en ajatellut tulla enään töihin. Se häiskä ei ole nimittäin mikään rennoin kaveri. MUTTA mulla on oikeus, koska oon vielä harjoittelija. Joka päivä tekee mieli sanoo itsensä irti, mutta jos vielä pari viikkoa kestäisin, niin ei tarttis kärvistellä rahattomana loppu kuukautta. Marraskuussa olisi lähtö Leville sitten edessä. Asun muiden oppaiden kanssa isossa hirsiökissä, mikä on työnantajan sanojen mukaan erittäin moderni ja nykyaikainen. Seelvä. Kävi mukavasti haastattelun suhteen, mut haastatteli toinen liikekumppani, joka kehui mut ensin maasta taivaisiin ja sanoi keskustelevansa toisen liikekumppanin kanssa ja ilmoittavansa viikon sisään mitä ovat päättäneet. No lähdin siitä luottavaisin mielin kohti Rovaniemeä ja kun olen nousemassa etelänjunaan soittaa toinen liikekumppani mulle ja kertoo, että juu kyllä me sut otetaan ihan koko talveksi! Jeah. Äiti oli taas oikeessa, kun vannotti, että kyllä ne sut ottaa. En jaksais odottaa edes kuukautta, vaan olisin jo vamis lähtemään. Tää kämppä, kaupunki ja työ ahdistaa jo niin paljon, että ei jaksais päivääkään. Ainoa asia mikä arveluttaa on se, että aloin juuri tapailemaan taas mun ehkä pitkäaikaisinta ihastustani ja sekös jää sitten tänne etelään. Toivon, että se ei täysin dumppaa mua kun lähden.