Tänään kostui silmät. Pelästyin kuinka vahvasti reagoin, kun nykyinen pomoni kertoi minulle lopettavansa. Tunnen jopa jonkinasteista vetoa häntä kohtaan, mikä on hyvin pelottavaa, koska kyseessä on mies. Ulkonäkö ei ole ainoa syy, vaan se, kuinka hän pystyy luomaan uskomattoman rennon, hauskan ja kotoisan ilmapiirin työpaikalle, missä jokainen meistä viettää 90% ajastamme. Lainaan hänen sanojaan: "Me ollaan yhtä helvetin perhettä, tunnen teidät kohta paremmin kun mun vaimoni!" Parempaa pomoa ei voisi toivoa. Kuvittele pomo, jolle voit jutella kuin parhaalle kaverille, mutta se ei vähennä hänen uskottavuuttaan. Pomo, joka luottaa suhun täydellisesti, antaa vastuuta ja saa sut tuntemaan itsesi päteväksi ja osaksi tiimiä. Joka päivä pomo saa mulle täydellisen onnistumisen tunteen. Kerran pomo sanoi mulle ennen keikkaa jotain mikä jäi mieleen: "En epäile yhtään etteikö se menisi täydellisesti, oot vaan oma ittes." Kyseessä oli tärkeä asiakas, jota jännitin, koska noilla keikoilla saa antaa kaikkensa, mutta pomon repliikin jälkeen tuntui, että pystyisin mihin vaan.Mun pomo on mulle enemmän  kuin pomo. Taidan jopa kuvitella häntä jonkinlaisena isähahmona, oikeasta kun en ole kuullut hyvin pitkään aikaan. Hämmentävää, hämmentävää. Mulla on tapana kiintyä tietynlaisiin ihmisiin hyvin voimakkaasti, pomo on juuri sellainen.